Pieni reissu ja muut kevään kiireet ovat aiheuttaneet sen, että opiskelu on laahannut perässä ja edelleen painiskelen siis 1. jakson parissa. Tämän päiväinen lenkki somen maailmaan lähti liikkeelle blogien lukemisesta. Huomasin taas lähteväni liikkeelle iGooglen kautta, koska se on selaimen aloitussivunani. Muut "testattavana" olevat syötteenlukijat ovat siis jääneet vähälle huomiolle.  Tästä voisikin johtaa, että minulle tärkein syötteenlukijan ominaisuus on se, että se on helposti saavutettavissa ja integroitunut muuhun arkityöskentelyyn. Eli koska Google on yleisimmin käyttämäni hakukone ja siksi selaimen aloitussivuna, on minulle luontevaa käyttää myös sitä blogien luvussa, vaikka kaipaankin siihen jotain toimintoja, joita muissa syöttenlukijoissa olisi. Esim. iGoogle ei näytä, milloin viestit on päivitetty (näyttää vain viimeisimmät otsikot) ja siksi ei noepasti saa kuvaa siitä, onko uusia kirjoituksia tullut.

Tämän päiväisen opiskelurupeaman aluksi kävin siis vilkaisemassa, mitä muut kurssilaiset ovat blogeihinsa kirjoitelleet. Totesin, että muillakin kurssilaisilla tuntuu olevan kevätkiireitä ja blogit eivät ole täyttyneet viesteistä aivan koulutuksen tavoitteiden mukaisesti.  Tähänkin varmasti vaikuttaa osaltaan myös sosiaalinen media. Jos kaikki muut olisivat pysyneet kurssiaikataulussa mukana, olisi itsekin varmaan yrittänyt jostain (yöunista) repiä enempi aikaa opiskelulle. Tässä huomaa, mitenkä sosiaalisella medialla voi olla opetuksen kannalta myös ei ehkä niin toivottua vaikutusta. Sama ryhmän vaikutus voi näkyyä tietysti myös lähiopetuksessa, mutta ei sellaisessa (etä tai lähi) opetuksessa, jossa opiskelijoiden työt ja niiden eteneminen ei ole toisille avoimia.

Päivän some-lenkkini lähti siis liikkeelle blogien selailuista. Kurssilaisten blogien lukemisen jälkeen selailin Harto Pönkän uusimmassa viestissä (Sosiaalisen median ottaminen opetuskäyttöön) olleen diaesityksen läpi ja eksyin sitä kautta selailemaan muitakin somen opetuskäyttöön liittyviä diaesityksiä Slidesharessa. Törmäsin siellä mm. Timo Takon esitykseen: Mitä on hyvä oppiminen sosiaalisen median välineillä?  Pelkästä diaesityksestä ei kauheasti saanut irti, mutta sen käsityksen sai että opetus oli pitkälti toteutettu draaman keinoin. Oppilaat käsittelivät mm. chatissä historian aiheita eläytyen eri rooleihin antiikin Kreikassa ja Egyptissä. Tärkeässä osassa oli myös draamakeskustelujen purku ja oma arvio.  Täytyypä jättää tämä idea korvan taakse hautumaan.Heti tuli mieleen, että chat-draamassa on sellainen etu verrattuna perinteiseen draamaan, että siellä pääsee paremmin kaikki ottamaan osaa keskusteluun. Käsikirjoituksella ja muulla etukäteisvalmistelulla voi ohjata keskusteluja eri paikkoihin (ei liikaa keskustelijoita samassa paikkaan).  Kaikenkaikkiaan oli mukava törmätä esimerkkiin somen opetuskäyttöstä juuri peruskoulun alaluokilla, kun niitä esimerkkejä on vähemmän (ja tälläkään kurssilla ei ole mukana muita luokanopettajia pohtimassa aihetta alauokkien näkökulmasta). 

Slidesharesta polku eteni parin mutkan jälkeen Vinkkiverkkoon lukemaan keskustelua Ning käytöstä alakoulussa.  Tämä keskustelu vahvisti minulle sitä ongelmaa, mikä somen käytössä on peruskoulussa ja etenkin alaluokilla alaikäisiin kohdistuvien erityissäädösten takia. Esim. Ning-palvelun käyttöehdoissa jo kuulemma sanotaan, että palvelua voi käyttää vain yli 13-vuotias. Lisäksi palveujen mainosrahoitteisuus voi koitua ongelmaksi sosiaalisen median maksuttomia palveluja hyödynnettässä. Yritin löytää ohjetta tai lakitekstiä tästä mainonta asiasta, mutta en löytänyt selkeää vastausta aiheeseen.  Kuluttajaviraston sivuilta löytyi Opetushallituksen ja Kuluttajaviraston yheteinen muistio  Koulujen markkinointiin ja sponsorointiin liittyen, mutta tässäkään ei suoraan sivuttu mainosrahoitteisten verkkopalvelujen käyttöä. Toisaalta muistiossa puhuttiin kyllä median käytöstä opetuksessa ja mediakasvatuksesta oppilaitoksen tehtävänä.  Mitenköhän lie, aiheuttaako palvelun mainokset esteen käytölle perusopetuksessa vai riippuuko se siitä, miten palvelu esitellään (mediakasvatus) ? Tarmo Toikkanen lisäksi mainitsi yllä mainitussa Ning-keskustelussa, että ongelmaa aiheuttaa myös yhdysvaltalaisen palvelun käyttäjätunnuksen luominen, koska se tarkoittaa henkilötietojen luovutusta pois EU:sta, jota alaikäinen ei ilman vanhemman lupaa saisi tehdä. Toikkanen ei tarkemmin kertonut, mihin tämä tieto viittaa, mutta luultavasti EU:n ohjeistus lasten henkilötietojen käsittelystä: http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/docs/wpdocs/2008/wp147_en.pdf  Miten siis on, voiko yleisiä somepalveluja käyttää perusopetuksessa? Kuka tietää? Ainakaan Opetushallitus ei ota aiheeseen mitään kantaa esitellessään some-palveuja yms. vasta päivitetyssä sosiaalisen median opetuskäyttöä käsittelevässä sivustossaan. Turvallisinta lienee käyttää vain suomalaisia (kuten tämä vuodatus blogi-alustana) tai eurooppalaisia palveluja, mutta sekään ei vielä yleensä ratkaise mainosongelmaa. Kaikkein turvallisinta olisi siis käyttää vain opetustarkoitukseen suunniteltuja suomalaisia palveluja (esim. http://magazinefactory.edu.fi/) ja siltikin käyttäjätunnuksia luodessa kysyä vielä vanhempien suostumus.  Itse olen aina ollut vähän epäileväinen rapakon takaisia palveluja kohtaan juuri tietojen luovuttamisen takia, mutta olisi mukava saada jotain selkeää tietoa aiheesta, jottei tarvitsisi arpoa mihin nämä polut johtavat.

No jäi lenkkipolulta käteen kuitenkin jotain sisällöllistäkin purtavaa. Vinkkiverkossa näet törmäsin Langinkosken lukion kuvataidekurssin ympäristöön, jossa oli mukavasti somea hyödynnetty kuva-analyyikurssilla http://ku3mediakuvis.ning.com/ . Sama opettaja (Mallus) oli kokeillut myös tarinan ja kuvan yhdistelyä Wikissä: http://eksyminen.wikispaces.com/Kuvina.  Tuosta alkoikin heti aivot raksuttaa  ja mietin miten wikiä (tai verkossa jaettua asiakirjaa) voisi alaluokillakin hyödyntää vähän samaan tyyliin. Tehtävänä voisi olla esim. toisen tarinan kuvittaminen tai tarinan kirjoittaminen toisen kuvasta. Koko kuvatarinan voisi myös tehdä yhteisöllisesti pareittain tai pieninä ryhminä.

Tämä lenkki päätyy nyt tähän. Toivottavasti seuraavalla lenkillä olen jo saanut selvyyttä mieltä askaruttaviin kysymyksiin.