sunnuntai, 28. marraskuu 2010

Harjoitustyö

Viimein näyttää siltä että sain kuin sainkin raavittua tämän kurssin kokoon, vaikkakin n. 2kk myöhässä. Harjoitustyön laitoin juuri sähköpostilla kouluttajalle menemään. Harjoitustyönä tein suunnitelman biologiaan ja äidinkieleen liittyvästä projektista 5.-6.-luokkalaisille.

Biologian tavoitteena projektissa on, että oppilas tunnistaa lähialueiden keskeiset eliölajit ja osaa liikkua luonnossa havainnoimalla sitä. Äidinkielen tavoitteisiin liittyy tiedonhakeminen ja tekstin tuottaminen sekä havaintojen kuvaaminen ja vertailu.

Tarkoitus on, että luontoa havainnoidaan muistiinpanoja kirjoittamalla ja kuvaamalla. Havainnoista pidetään päiväkirjaa (blogia). Havaintojakson jälkeen havaitut eliöt luokitellaan yhdessä. Tämän jälkeen pareittain tai pienryhmissä etsitään luokitelluista eliöistä lisätietoa ja tuotetaan luokan yhteinen wiki. Projektiin pyritään saamaan  mukaan toinen luokka jostain muualta päin Suomea, jotta havaintoja voidaan vertailla.  Projektin toteuttaminen pitkäkestoisena tai eri vuodenaikoina toisi projektiin lisää syvyyttä.  Esim. jos useampi luokka samasta koulusta toteuttaa projektin, voisi toteutukset tehdä eri aikaan ja toinen luokka voisi jatkaa toisen luokan aloittamaa Wikiä ja päivittää siihen vuodenaikojen vaihtelun merkitykset havaintoihin jne. Tarkemman suunnitelman saa tarvittaessa minulta.

Tämä blogi päättynee tältä erää tähän (mikäli tehtävät ja harjoitukset hyväksytään).  Voi olla, että joku päivä kuitenkin taas innostun kirjoittamaan aiheeseen liittyviä juttuja tänne tai sitten keskitän kaikki opettamiseen liittyvät jutut yhteen blogiini (thebee.vuodatus.net). Aika näyttää... 

torstai, 25. marraskuu 2010

Osio 6, kokoava oppimistehtävä

Itselläni ei ollut sopivaa verkko-opintojaksoa arvioitavaksi, joten ajattelin etsiä LeMillistä, jonkun mielenkiintoisen materiaalin arvioitavaksi. En kuitenkaan sieltä löytänyt sopivaa, joten päädyin lopulta arvioimaan kuvikseen liittyvän OpettajaTv:n tuntikoosteen, jonka on tehnyt käyttäjä "maritareinik" ja käsittelee Asetelman piirtämistä Jussi-enon piirrustuskoulun pohjalta. (ks. http://opettajatv.yle.fi/koosteet/maritareinik/jussi_enon_asetelma?sivu=0) Koska tuntikooste ei ole verkko-opintojakso vaan OpettajaTV:tä hyödyntävä tuntisuunnitelma, tarkastelin materiaalia enempi siitä näkökulmasta että, miten tuntikoostetta voisi laajentaa ja kehittää autenttisempaan suuntaan. Toki arvioin Autenttisen verkko-oppimisen arviointityökalun avulla myös sitä, miten autenttisuus ilmenee jo pelkässä tuntikoosteessa.

Tuntikoosteesta löytyy autenttiisen oppimisen piirteitä. Jussi-enon piirrustuskoulu -videon avulla tarjotaan oppilaille autenttista sisältöä ja mahdollisuutta perehtyä asiantuntijan ajatteluun ja prosessointiin. Tuntikoosteessa kannustetaan kysymään vinkkejä toisilta oppilailta ja valmiista töistä neuvotaan tekemään näyttely. Nämä muun muassa tukevat reflektointia, ajatusten ilmaisua ja tietämysten jakamista. Näyttelyn pitäminen tarjoaa myös autenttista sisältöä taiteen tarkasteluun ja arvioimiseen. Jatkotyöskentelymahdollisuuksissa oli myös hyviä ajatuksia töiden työstöön tietokoneella (erilaiset filtteroinnit) tai saman asetelman toteuttamiseen eri työvälineillä. Näin pystytään tarkastelemaan miten piirrustus/maalaustekniikka, vaikuttaa kuvan tunnelmaan yms.

Tuntikoostetta kehittäessä voisi autenttista sisältöä lisätä tustustumalla ensin eri taiteilijoiden tekemiin asetelmiin joko oikessa taidenäyttelyssä tai tietokoneelta. Pareittain voisi esim. antaa tehtäväksi etsiä tietyn taiteilijan/tyylin/aikakauden asetelmia ja ne sitten esiteltäisiin muille ryhmille.  Tämä tustustuminen voitaisiin tehdä pareittain tai pienissä ryhmissä. Luokassa tapahtuvan työskentelyn taustalle voisi laittaa non-stopina kuvaa oikean taiteilijan työskentelystä, jos tällaista on saatavilla (onkohan josain?). Näin saataisiin tarjottua todellista kuvaa taiteilijan työskentelystä. Lisämateriaaliksi sopisi myös Ylen arkistosta löytyvä Kuvataidekurssi: Öljyvärimaalaus (jossa maalataan asetelmaa.

Reflektointia ja työskentelyn aikaista arviointia voisi lisätä muodostamalla oppilaista ryhmiä,  joiden tehtävän olisi seurata ja tukea ryhmäläistensä työskentelyä. Esim. joka tunnin lopuksi olisi palautekeskustelu. Yhteistyötä voisi tehdä myös vanhempien oppilaiden (tai taidekoululaisten) kanssa. Taiteilijavierailun voisi myös yrittää järjestää luokkaan livenä tai vaikka videoneuvotteluna, niin saisi työskentelystä ja töistä autenttisia asiantuntijakommentteja ja ohjausta.

Vaikka autenttisessa oppimisessa korostetaan koko prosessin arvioimista, on kuvataiteessa luonnollisesti suuri merkitys lopullisella työllä. Sosiaalisen median avulla saa autenttisuutta arviointiin, kun tekee töistä verkkonäyttelyn. Tällöin kustakin työstä voi helposti avata keskustelun ja pyytää kommentteja myös luokan ulkopuolelta. Jos prosessia haluaa ottaa mukaan arviointiin, voi verkkoon lisätä kuvia (ja prosessin kuvausta, tuntemuksia) työskentelyn eri vaiheista (luonnostelu jne.).

Tässä oli autenttisen verkko-oppimisen arviointityökalun herättämiä ajatuksia arvioimani tuntikoosteen autenttisuudesta ja sen kehittämisestä. En tarkotuksella lähtenyt sitä kehittämään pelkäksi verkko-opintojaksoksi vaan monimuotoiseksi. Alaluokilla pelkästään verkossa tapahtuva opiskelu ei ainakaan kuvaamataiteessa ole minusta mielekästä. Toki jos kaikilla oppilailla on kotona riittävän hyvät tietotekniset varusteet, voisi joskus olla mielenkiintoista teettää joku työ kokonaan kotona siten, että koko työskentely raportoitaisiin blogiin. Näin oppilas voisi piirtää/maalata silloin, kun luovuus on valloillaan. Se kun ei valitettavasti elä lukujärjestyksen mukaan.

 

tiistai, 16. marraskuu 2010

Opetuksen autenttisuus alaluokilla

Kurssin 6. osio käsitteli opetuksen autenttisuutta. Materiaali oli mielenkiintoinen, mutta minua jäi vähän harmittamaan se, että materiaali oli selkeästi suunnattu enempi aikuiskouluttajille, vaikkakin autenttisen oppimisen elementeissä viitattiin myös esimerkkeihin perusopetuksessa. Nämä esimerkit jäivät kuitenkin kokematta, koska linkki Professori Herringtonin Pover Point –esitykseen ei toiminut.

Perusopetuksen alaluokkien näkökulmasta katsottuna autenttisuudesta puhuttaessa ei minusta pitäisi viitata niinkään työelämään vaan arkielämään. Alaluokkien oppilaat ovat vielä kaukana työelämästä ja autenttisuus ei ole toimivaa jos se pohjautuu työelämän esimerkkeihin.  Tarpeellista on toki lähteä jo alaluokilla kehittämään työelämässä (niin kuin elämässä yleensäkin) tarpeellisia tietoja ja taitoja, mutta työelämästä otetut caset ei yleisesti toimi vielä alaluokilla. Tehtäviä ja ongelmia täytyy siis lähteä rakentamaan lasten ja perheiden arkielämästä. Itse olenkin tottunut puhumaan opetuksen integroitumisesta arkielämään tarkoittaen hyvin pitkälti samoja asioita, joita autenttisuudella tarkoitetaan.  Kuten Jonna omassa oppimispäiväkirjassaan kuvasi, autenttisen opetuksen tulisi olla mahdollismman aitoa ja kytkeytyä jollain tavalla koulun seinien ulkopuolelle.

En saa jostain syystä autenttisen oppimisen arviointityökalua auki. Toivottavasti se aukeaa lähi päivinä, niin saan kokoavan oppimistehtävän suoritettua.

tiistai, 16. marraskuu 2010

Oma arkioppiminen

Kurssin viides jakso käsitteli arkioppimista. Virikkeeksi annettujen materiaalien pohjalta oli tarkoitus pohtia omaa arkioppimista omaan ammattitaitoon liityen. Omaa arkioppimista pohtiessa oli yllättävää huomata, kuinka paljon työssä tarvitsemastani osaamisestani olen arkioppinut ja kuinka paljon arkioppimista tapahtuu päivittäin. Syy arkkioppimisen suureen määrään johtuu paljolti työn luonteesta.  Luokanopettajan työssä tarvitaan hyvin laaja-alaista osaamista, jota pitää ylläpitää ja kehittää jatkuvasti. Jo pelkkä opetettavien sisältöjen hallinta vaatii päivittämistä viikoittain. Uskallan väittää, että ei kukaan luokanopettaja hallitsee koko peruskoulun oppimäärän kaikessa laajuudessaan niin täydellisesti, että ei olisi tarvetta mitään asiaa opiskella. Etenkin kun tietokin on kuitenkin muuttuvaista ja uusia sisältöalueita tulee aika ajoin peruskoulunopetussuunnitelmaan.

Pohtiessani arkioppimista eri tilanteissa totesin, että perheessä olen oppinut paljon käytännön TVT-taitoja. Vaikka muodollisesti olen opiskellut tieto- ja viestintätekniikkaa paljon enemmän kuin mieheni, niin mieheni harrastuneisuus ja työkokemukset ovat luoneet hänelle huomattavasti vahvemman käytännön osaamisen. Mieheni juuret TVT:n parissa ulottuvat myös paljon pidemmälle kuin minulla. Itse aloin kiinnostua TVT:sta, vasta 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa, kun mieheni on värkännyt tietokoneiden kanssa paljon jo 1990-luvun alussa. Olenkin saanut oppia mieheltäni käytännön TVT-taitojen lisäksi TVT:an historiaan liittyviä asioita. Viimeksi eilen mieheni sivisti minua BBS-ajasta sekä Future Crew:sta ja heidän kuuluisista demoistaan (Unreal ja Second Reality).

Ystävien keskuudessa työhön liittyvää arkioppimista olen saanut erityisesti opettaja-ystäviltäni, mikä lienee aika luonnollista. Harrastuksista olen oppinut paljon taito- ja taideaineissa hyödynnettäviä asioita. Erityisesti liikunnan opetuksen tukena on omien liikuntaharrastuksien kautta luotu osaaminen.  Kansalaistoiminta ei ole vahvasti vaikuttanut ammatilliseen osaamiseeni, koska en ole koskaa ollut aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa. Edellisessä työssä olin kuitenkin paljon tekemisissä eri järjestöjen kanssa ja sieltä jäi kyllä käteen jotakin luokanopettajan työhönkin sovellettavaa oppimista.

Ammatillinen osaaminen on kehittynyt paljon työssä. Sijaisuuksia tehdessä ja eri kouluja kiertäessä olen saanut oppia paljon hyviä käytännön opetustaitoja havainnoimalla koulujen toimintaa ja keskustelemalla kollegojen kanssa. Tietysti myös itse työn tekeminen on opettanut. Erityisesti epäonnistuneiden opetustilanteiden jälkeen tulee pohdittua, mikä meni pieleen ja sen kautta yleensä opittua parempia käytäntöjä. :)

Internetin kautta on tullut paljon opittua eri asioita. Arkioppimista on tapahtunut sekä tietoisella tiedonetsinnällä että myös "vahingossa" eksymällä jollekin mielenkiintoiselle sivulle. Vaikka olen kymmenisen vuotta ollut enemmän ja vähemmän tekemisissä TVT:n opetuskäytön kanssa, niin yllättävän vähän olen arkioppinut aktiivisella verkko-osallistumisella.  Eli en säännöllisesti seuraa enkä ota osaa mihinkään verkkoyhteisön toimintaan. Toki seurailen joitakin blogeja,  olen jäsenenä Facebookin joissakin ryhmissä, VinkkiVekossa, Sometussa jne., mutta kaikissa toimin tosi passiivisesti. Eli arkioppiminen voisi olla paljon laajempaa verkossa, jos toimisin vähän aktiivisemmin eri verkostoissa. Mistäköhän se aika löytyisi tähän?

tiistai, 9. marraskuu 2010

Osio 4. Laatu osana verkko-opetusta, kokoava oppimistehtävä

Valitsin osion 4 kokoavaan oppimistehtävään arvioitavaksi Nuoren Suomen Suunnittelen Liikuntaa –verkkopalvelun, jota hyödynnän silloin tällöin liikuntatunteja suunnitellessa. Arvioinnin kohteeksi valitsin palvelun käytön ja kriteereiksi kaikki Verkkopalvelujen arviointityökalun tarjoamat käytön kriteerit (yhteensä 14).

Suunnittelen Liikuntaa –verkkopalvelu osoittautui arviointityökalun avulla tekemäni arvion mukaan käytön osalta tyydyttäväksi (114/256). Arvionnissa heijastui se, että sivusto on järjestön tuottama eikä siksi varmaan tavoittelekaan kaikkia julkishalinnon verkkopalvelujen laatukriteereitä (jos niistä edes on tietoinen). Esimerkiksi kieliversiot verkkopalveluista puuttuivat kokonaan ja tämä luonnollisesti heikensi tulosta. Tulosta heikensi myös puutteet teknisessä toteutuksessa erityisesti esteettömyysvaatimusten osalta. Puutteet olivat sikäli yllättäviä, että sisällössä oli kuitenkin erikseen huomioitu mm. liikuntarajoitteisia ja näkövammaisia (omat hakuehdot).  Rekistöröitymisen vaatiminen ”turhaan” (ei mielestäni olisi tarpeen materiaalia selatessa) kiusaa minua ehkä eniten kyseisessä palvelussa. Hyvää arviota verkkopalvelu sai minulta mm. tavoitettavuudesta eri vuorokauden aikoina ja verkkopalvelun löytyvyydestä. Ensin mainittu asia tuntuu oikeastaan hölmöltä edes mainita tämän tyyppistä palvelua arvioidessa, koska en voisi kuvitella sen muuta olevankaan.

Verkkopalvelujen arviointityökalu osoittautui hyvin kattavaksi, mutta toisaalta myös raskaaksi työkaluksi. Jo pelkkien ohjeiden lukemisesta meinasi tulla infoähky. Toisaalta työkalussa oli hyvin huomitu se, että aina ei tarvita kaiken kattavaa arviota ja näin ollen käyttäjä pystyi valitsemaa kriteerit sen perusteella, mihin haluaa arvioinnissa keskittyä. Arviota tehdessä pystyi myös kohtia ohittamaan, jos kyseistä arviota ei jostain syystä pystynyt tai halunnut tehdä. Hyvänä pidin myös sitä, että arviointityökalu ohjasi kysymysten vastaamisessa eli ei pelkästään esitetty kysymystä, vaan myös kuvattiin, mitä kriteerillä tarkotetaan. Eli työkalu toimii hyvin myös suunnitteluvaiheessa tukena. Täydellinen verkkopalvelun arvioiminen vaatisi monenlaisten laitteiden ja selainten käyttömahdollisuutta ja runsaasti aikaa, jotta pääsisi testailemaan monipuolisesti. Lisäksi työkalun käyttö vaatii jonkun verran teknistä osaamista, jotta pystyy esim. lähdekoodista löytämään erilaisia tietoja toteutuksesta. Tämän tehtävän ajatuksena ei kuitenkaan varmaan ollut kattavan arvion tekeminen vaan enempi työkaluun tutustuminen ja siitä oppiminen.

Työkalun käyttö ei juuri tuonut minulle uutta tietoa, mutta kokosi asiat hyvin yhteen ja palautti mieleen asioita, joiden parissa olen paininut aiemmin enemmänkin.  2000-luvun alkupuoliskolla www-sivuja ja verkkokursseja suunnitellessa ja toteuttaessa puhuttiin paljon esteettömyysvaatimuksista, mutta tätä termiä ei näytetä enää juuri käytettävän vaan puhutaan yleensä palvelujen saavutettavuudesta ja toimivuudesta erilaisissa teknisissä ympäristöissä.  Yksi arviointityökalun esille tuoma asia, jota en musta aiemmin esteettömyysvaatimuksien yhteydessä ajatelleeni on, että kielen merkitseminen on tärkeää myös apuvälineiden kannalta. Esimerkiksi kuvien alt-teksteistä ei ole hyötyä, ellei puhesyntetisaattori tiedä, mitä kieltä teksti on.

 Summa summarum, hienoa että tälläinen arviointityökalu on olemassa. Toivottavasti sitä myös käytetään . Itse voisin kuvitella palaavani työkalun pariin suurelle yleisölle suunnattua verkko-oppimateriaalia tai palvelua suunnitellessa. Siis jo suunnitellessa, koska toteutuksen jälkeen työkalun avulla löydettyä heikkouksia voi olla vaikea parantaa.